Lapsi kävelee pelonsekaista
kunnioituksen polkua,
pimeää hautausmaan polkua
jossa valkoiset ristit valaisee
sotiemme uhrien veren
sotiemme uhreilla,
heidän kyyneleillään,
heidän kaihollaan
lapsi kävelee
veren ja pelon valheen ristimään
maailmaan
Isänsä käden vapauttaa,
kauhunsekaisesti huudahtaa ja
silmänsä ummistaa,
varttuneena lapsuutensa
hautausmaalle astahtaa
Avaa silmänsä kyyneliltä,
heidän kyyneliltä jotka löysivät
valkoisista risteistä
valkoisessa vapauden lumessa
Unhoituksen soturit,
unhoituksen viattomat
Kuullessaan kuiskauksensa
haavanlehtenä juoksee kilpaa
uusien valkoisten lyhtyjen
ponnistaessa maasta suoraan sydämeensä
Heidän kyyneleillään,
heidän kaihollaan,
heidän uhrauksillaan,
vapaan maan sielullaan
lapsi vielä kävelee
rakkauden ja totuuden kultaamaan laaksoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti