Tuoreen veren
haavoistani valuvan
voit sinäkin havaita
painat vain pääsi
ja seuraat punaista polkua
Ihoni arvilla
kehoni raadeltu
nahkani revitty
minun oma salaisuus
Joka aamu
heitän ylleni viitan
viitan joka peittää
saastaisen ruumiini
Koskaan en kulje
ilman tuota arpeni peittävää
vereni tyrehdyttävää
Ainoa tapa peittää
saastainen ruumiini
saastainen ruumiini
Jälleen vaellan kotiini
omia polkujani
eksyyttääkseni varjonikin
Vainoharhassa
''huomasiko kukaan?''
livahdan kotiini
aarniometsän suojaamaan huoneeseen
Olen riisunut viittani
sillä täällä se onnistuu
kukaan ei näe tänne
Istun kovalla penkillä
jo pimenevässä aamun sarassa
alasti
Edessä tyhjiä sivuja
kosketusta kaipaavia
Tänään
sivut eivät saa sanoja
pisaran saavat
toisenkin
Kuivuneen veren
voit sinäkin havaita
painat vain pääsi
ja seuraat punaista polkua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti