Muistatko sen päivän?
Muistatko sen päivän
kun taivas tummui
maa järisi
ja vesi riehui
Salassa syntyi poika
pohjoiseen kylmään maahan
Päivänä tuona
pojan syntymän
katkeruuden siemen kylvettiin
syvälle pojan sisimpään
Se oli merkki päättymättömän
Se oli merkki uuden valtakunnan
Niin hänet kasvatettiin
ruoskien leijuen usvan seassa
kastettuina ikuisen vihan lähteessä
Yöksi häkkiin heitettiin
pimeään ja pelottavaan
Päivä taas koitti
Aurinko nousi
maan kauniin jälleen valaisi
Pojalle osoitetulle ei koskaan aurinkoa näytetty
ei koskaan lämpöä tarjottu
näin varmistettiin
Siemen
Vuodet kului
tietämättömänä valosta, lämmöstä
juuristaan
Ainoa asia mikä tiedettiin
varmaksi todettiin
oli sivaltava syklittäinen kipu
(joka tuli jäädäkseen)
pelko ruuasta
(rakkauden janosta)
ja sen odotuksesta
Kunnes vihdoin kipu
ainoa tunnettu asia
muuttui tanssivaksi perhoksi silmäluomiensa alle
hennoksi ja kauniiksi
Perho ei kuitenkaan kau'aa lohduttanut
oli tullut aika jättää kuolon luola
sillä nyt hänet karkotettiin
Niin hänelle osoitettiin
luolan valoisaa suuta
jota koskaan
ei ollut lapsi suudellut
Siemen kasvaneena silmästästään ulos
Nyt on aika liittyä vihan
kaipuuta vannoneisiin
Pysähtyneenä
hiljenneenä
ja vaienneena
menneisyyden veret
suustaan sylkeneenä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti