Runoilijan ylpeydellä käy tieni murheiden laaksoon, murheiden laaksoon
jossa aurinko loistaa poissaolollaan,
vasemman käteni pikkurillissä
Käännän katseeni, käännän toisen, siellä se on,
siellä se on lupauksen takana silmieni edessä:
murheiden laakson suojatussa sylissä,
yllä kaiken vaaran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti